Tekoäly osaa kirjanpidon. Todisteeksi siitä ei ole.

Kaksi vuotta sitten tietokone, joka katsoi valokuvaa lounaskuitista ja vastasi ravintola-ateria, 13,5 %, vähennyskelpoinen, oli tuote. Nyt se on rajapintakutsu, joka maksaa sentin murto-osan, ja sellainen on jokaisessa eurooppalaisessa kirjanpito-ohjelmassa. Kun jokin kyky halpenee näin paljon, sitä ei enää myydä. Siitä tulee lähtötaso.

Siitä seuraa kiusallinen kysymys kaikille tällä alalla, myös meille: jos luokittelu on massatavaraa, mikä sitten on tuote?

Vastaus, johon olemme päätyneet, kun rakensimme yhden tällaisen moottorin ja käytimme selvästi enemmän aikaa sen tekemiseen puolustettavaksi kuin tarkaksi, on tämä. Luokittelu ei ole lopputuote. Lopputuote on merkintä siitä, miksi. Ja nämä kaksi rakennetaan hyvin eri tavoin.

Mitä verotarkastaja oikeasti kysyy

Verotarkastus ei ole tietovisa. Kukaan ei tule kysymään ohjelmaltasi, mikä jokin kuitti on. Tarkastaja tuo mukanaan listan kirjauksista, joista hänellä on jo käsitys, ja kysyy jotain muuta: miksi käsittelitte tämän näin, ja näyttäkää se.

Kysymyksellä on muoto. Se haluaa säännön, päivämäärän, summan ja asiakirjan, ja se haluaa niiden neljän täsmäävän keskenään. Lisäksi vastauksen on oltava sama, jonka olisit antanut puolitoista vuotta sitten, koska kirjaus tehtiin puolitoista vuotta sitten ja tarkastaja osaa lukea aikaleiman.

Tapaamisen kulku kannattaa kuvata konkreettisesti, koska useimmat kuvaukset siitä ovat kirjoittaneet ne, jotka myyvät vakuutusta sitä vastaan. Tarkastaja ei käy läpi koko vuotta. Hän valitsee jakson (vuosineljänneksen, kuukauden, kaksi viikkoa) ja siitä ehkä kolmekymmentä kirjausta, jotka on poimittu siksi, että jokin niissä näytti poikkeavalta kaikkeen muuhun ilmoittamaasi verrattuna. Tasaluvut. Toimittaja, joka esiintyy kerran. Kululaji, joka hyppäsi. Sitten hän kysyy niistä kolmestakymmenestä yksi kerrallaan, ja tapaaminen menee hyvin tai huonosti sen mukaan, moneenko niistä pystyt vastaamaan poistumatta huoneesta.

Huomaa, mitä siinä mitataan. Ei sitä, onko ohjelmasi fiksu, vaan sitä, pystyykö joku, joka ei ollut paikalla, selittämään uudelleen tietyn päätöksen, joka tehtiin tiettynä tiistaina.

Tässä on epämukava osa. Näytöllä itsevarma arvaus ja puolustettava kirjaus näyttävät täsmälleen samalta. Kumpikin on siisti vihreä rivi, jossa lukee 13,5 % · vähennyskelpoinen. Ero ei näy raportissasi. Se tulee esiin siinä yhdessä tapaamisessa, jossa se on kallis.

Neljä ominaisuutta, joilla kirjaus kestää

Mittaamme omaa moottoriamme neljällä testillä. Yksikään niistä ei koske tarkkuutta, eikä se ole sattumaa.

Miksi malli ei voi olla moottori

Lue nuo neljä uudelleen kielimalli mielessäsi, niin ongelma on heti selvä.

Malli, jolta kysytään samaa kahdesti, voi vastata kahdella eri tavalla. Se ei ole vika vaan sen toimintaperiaate, ja sama ominaisuus, joka tekee siitä hyvän rypistyneen kuitin lukijan, tekee siitä sopimattoman olemaan sääntö. Lämpötilaa voi laskea ja version lukita, ja se on silti todennäköisyysjakauma solmio kaulassa.

Syvempi ongelma on aika. Maaliskuussa 2026 käyttämäsi malli ei ole käytössä vuonna 2032. Se on poistettu käytöstä ja korvattu, eikä sen painoja ole kenenkään saatavilla, ei edes sen kouluttaneen yhtiön. Kuusi vuotta vanhaa luokittelua ei voi johtaa uudelleen jostain, mitä ei enää ole. Jokaisen ratkaisun, jossa malli on sääntö, käyttöikä on lyhyempi kuin laissa säädetty säilytysaika.

Moottori päättää. Malli kertoo. Kun ne vaihtavat paikkaa, käsissä on hyvin sujuvasanainen järjestelmä, joka ei voi todistaa.

Työ tehdään siis toisin päin. Luokittelu ja perustelut tulevat deterministisestä moottorista: tavallisesta koodista, jossa säännöt on kirjoitettu auki ja testattu. Mallin tehtävä on kapeampi ja aidosti hyödyllinen: lukea sotkuinen lähtöaineisto ja jälkikäteen selittää moottorin johtopäätös lauseella, jonka ihminen oikeasti lukee. Jos malli katoaisi huomenna, jokainen aiempi kirjaus olisi yhä johdettavissa uudelleen. Se on testi.

Kauppa on huonompi kuin miltä se kuulostaa, ja se kannattaa sanoa suoraan. Sääntöjen kirjoittaminen käsin on hidasta. Malli kattaa yhdessä iltapäivässä pitkän listan harvinaisia tapauksia, joiden koodaamiseen sinulta menee kuukausia, ja ensimmäiset viikot käsin kirjoitettu moottori näyttää sen rinnalla nololta. Luovut näyttävästä esittelystä saadaksesi ominaisuuden, jota kukaan ei näe.

Vastineeksi saat järjestelmän, joka voi olla väärässä tavalla, jonka pystyt löytämään. Väärin luokitteleva sääntö tekee virheensä johdonmukaisesti, luettavissa olevasta syystä, jokaisessa kirjauksessa, johon se on koskenut. Kun korjaat sen, pystyt sanomaan tarkasti, mihin aiempiin kirjauksiin se vaikutti, ja johtamaan ne uudelleen. Väärin luokitteleva malli tekee virheensä silloin tällöin, syystä jota et saa selville, eikä vahingon laajuutta voi tietää. Ensimmäinen on ohjelmavirhe. Toinen on vastuu, jolla ei ole rajoja.

Kuusi vuotta, ja kymmenen

Suomen laki antaa käyttöiälle luvut. Tositteet (kuitit, laskut, tiliotteet) on säilytettävä kuusi vuotta ja tilinpäätös, toimintakertomus ja itse kirjanpidot kymmenen. Kirjanpitolaki sanoo sen näin: tilinpäätös, toimintakertomus, kirjanpidot ja tililuettelo on säilytettävä “vähintään 10 vuotta tilikauden päättymisestä”, ja tositteet sekä muu kirjanpitoaineisto “vähintään kuusi vuotta sen vuoden lopusta, jonka aikana tilikausi on päättynyt”.²

Verrataan sitä tammikuussa 2026 skannattuun kuittiin. Kun tilikausi on kalenterivuosi, kuitin on oltava selitettävissä vuoden 2032 loppuun asti. Tilinpäätöksen, johon se sisältyy, on kestettävä vuoden 2036 loppuun. Kymmenen vuotta on kaksi tai kolme koneoppimisen sukupolvea. Se on pidempi aika kuin moni nyt tekoälykirjanpitoa myyvä yritys on ollut olemassa.

Tämä ei ole syy jättää mallit käyttämättä. Me käytämme yhtä. Se on syy olla tarkka siitä, minkä tehtävän mallille antaa, koska säilytysaika on ehdoton reunaehto, eikä sitä kiinnosta, kuinka hyvä esittely oli.

Käytännön seuraus näkyy siinä, mitä tallennetaan. On houkuttelevaa tallentaa vastaus, 13,5 %, vähennyskelpoinen, ja merkintä siitä, mikä malli sen tuotti, ikään kuin mallin nimi olisi lähdeviite. Se ei ole. Vuonna 2032 merkintä nimeää jotain, mitä kukaan ei voi enää ajaa. Tallennettava on päättely: sääntö, joka laukesi, arvot, jotka se luki, asiakirja, josta se ne luki, ja sinä päivänä voimassa ollut sääntöjen versio. Näin tallennettu kirjaus selittää itsensä ilman yhtään käynnissä olevaa ohjelmaa. Sen voi tarkistaa paperilla. Rima on matala, ja se on oikea rima, koska kuusi vuotta on niin pitkä aika, että paperi on realistinen varasuunnitelma.

Esimerkki: verokanta, joka muuttui

Suomen alennettu arvonlisäverokanta laski 1.1.2026 14 %:sta 13,5 %:iin. Sitä sovelletaan elintarvikkeisiin, ravintola- ja ateriapalveluihin, kirjoihin, lääkkeisiin, majoitukseen, henkilökuljetuksiin sekä kulttuuri- ja urheilutapahtumiin.¹

Kysy ennen muutosta koulutetulta kielimallilta, paljonko arvonlisäveroa suomalaiseen ravintola-ateriaan sisältyy, niin se vastaa 14 %, sujuvasti, empimättä ja aina. Tiedämme sen, koska testaamme sitä: varmimmin malli keksii Suomesta arvonlisäverokannan, jota ei enää ole.

Pelkkä muutoksen tunteminen ei kuitenkaan riitä. Joulukuun 2025 kuitti on yhä käsiteltävä 14 %:n verokannalla. Ei siksi, että 14 olisi tänään oikein tai väärin, vaan siksi, että 14 % veloitettiin, ja kirjauksen on tulostuttava sillä verokannalla, jolla myynti tehtiin. Verohallinnon mukaan ratkaisevaa on yleensä se, milloin myynti toimitettiin, ei se, milloin siitä maksettiin.¹ Arvonlisäverokanta ei ole tosiasia nykyhetkestä. Se on tosiasia päivämäärästä.

Moottorin on siis pidettävä poistetut verokannat tallessa tarkoituksella, testattava niitä edelleen ja valittava verokanta tositteen päivämäärän eikä kalenterin mukaan. Se on noin neljäkymmentä riviä vaatimatonta koodia ja taulukko, josta kukaan ei koskaan kehu. Se on myös ero sen välillä, voitko ojentaa järjestelmän tarkastajalle vai joudutko pyytelemään sitä anteeksi.

Sääntö, jonka teimme väärin, ja mitä se opetti

Olisi epärehellistä perustella kaikki tämä näyttämättä yhtä omaa virhettämme.

Suomen vähennysoikeussäännöt kohtelevat alkoholia eri tavalla kuin muita hankintoja, joten moottori katsoo, mitä kuitissa oikeasti lukee. Yksi sanoista, joita se etsii, on olut. Suoraviivaista, lain kannalta oikein, ja testattu kasalla oikeita kuitteja, joissa se toimi juuri niin kuin pitikin.

Sitten asiakkaan puhelinlasku palasi alkoholiksi merkittynä.

Laskussa oli englanninkielinen rivi, joka kuvasi palvelupakettia. Jossain siinä oli sana solution. Ja olut on sanan s·olut·ion sisällä, kirjain kirjaimelta. Sääntö ei tunnistanut sanoja vaan kirjaimia, jotka sattuivat olemaan peräkkäin. Kaikki testit olivat menneet läpi, koska yhdessäkään testikuitissa ei ollut tavallista englanninkielistä liike-elämän sanaa.

Korjaus on sanaraja, neljä merkkiä, ja siihen menee minuutti. Se ei ole kiinnostava osa.

Kiinnostava osa on se, mitä tapahtui seuraavaksi, ja se on koko tämän kirjoituksen väite pienoiskoossa. Koska sääntö oli deterministinen, pystyimme kysymään tietokannalta täsmälleen yhden kysymyksen: mistä kirjauksista tämä sääntö on koskaan päättänyt? Vastaus oli rajattu, nimetty lista. Jokainen kirjaus johdettiin uudelleen korjatulla säännöllä. Asiakkaille, joiden luvut muuttuivat, voitiin kertoa yhdellä lauseella, mitkä kirjaukset muuttuivat ja miksi, ja vanha arvo näkyi yhä uuden vieressä.

Kuvittele nyt sama virhe mallin sisällä. Ei ole sääntöä, jota etsiä, ei listaa kirjauksista, joihin se koski, eikä keinoa erottaa vääriä vastauksia niistä, jotka olivat oikein väärästä syystä. Korjaisit sen kouluttamalla mallin uudelleen tai kirjoittamalla kehotteen uusiksi, ja sen jälkeen sinulla olisi järjestelmä, joka toimii paremmin tiistaista alkaen, ja menneisyys, josta et voi sanoa mitään. Virhe ei olisi pienempi. Se olisi näkymätön, ja se on pahempi.

Kirjasimme sanarajaa koskevan opetuksen koodiin säännön viereen, koska opetukset kuuluvat sinne. Tämän kirjoituksen versio on julkinen.

ViDA nostaa panoksia

EU hyväksyi VAT in the Digital Age -paketin eli ViDAn 11.3.2025. Se tuli voimaan 14.4.2025, ja se otetaan käyttöön vaiheittain vuoteen 2035 mennessä. Tässä olennainen osa: heinäkuusta 2030 alkaen tavaroiden ja palvelujen yhteisökauppaan sovelletaan digitaalista raportointia ja rakenteista sähköistä laskutusta.³

Nyt luokittelu, jota et osaa selittää, on kiusallinen keskustelu tilitoimistosi kanssa, yleensä maaliskuussa, ja yleensä se ratkeaa, kun joku muistaa jotain. Vuoden 2030 jälkeen se on selittämätön ilmoitus: rakenteinen, lähes reaaliajassa annettu ja tallessa järjestelmässä, joka voi verrata sitä siihen, mitä vastapuolesi ilmoitti samasta liiketapahtumasta.

Suunta on vain yksi. Joka vuosi itsevarman arvauksen ja puolustettavan kirjauksen välinen ero tulee kalliimmaksi, ja se kallistuu nopeammin kuin mallit paranevat. Koko panoksemme perustuu tähän epäsymmetriaan.

Kuusi kysymystä, jotka kannattaa esittää jokaiselle toimittajalle

Myös meille. Näitä kysymyksiä toivoisimme meiltä kysyttävän, koska ne erottavat nämä kaksi järjestelmätyyppiä toisistaan, eikä yhteenkään niistä voi vastata kuvakaappauksella.

• Näyttäkää tämän luokittelun taustalla oleva sääntö nimeltä.Ei yhteenvetoa laista. Säännös ja linkki, joka avaa sen.
• Luokitellaanko sama asiakirja kahdesti samalla tavalla?Pyydä ajamaan se kahdesti silmiesi edessä. Siihen menee yksitoista sekuntia, ja se selventää hämmästyttävän paljon.
• Kun järjestelmä on epävarma, sanooko se sen vai valitseeko se jotain?Työkalulla, jolla ei ole “en tiedä” -tilaa, on sellainen silti. Se ei vain näytä sitä sinulle.
• Mitä viime vuoden kirjauksille tapahtuu, kun malli vaihtuu?Jos vastaukseen liittyy minkään ajamista uudelleen, kysy, mitkä vanhat vastaukset olivat.
• Voinko viedä ulos perustelut enkä pelkkää lukua?Luku on se, minkä ilmoitit. Perustelu on se, mitä puolustat.
• Kuka voi muuttaa mennyttä kirjausta, ja jääkö muutoksesta jälki?“Vain pääkäyttäjät” ei ole vastaus. “Sitä ei voi muuttaa, vain korvata uudella” on.

Tylsä vastaus

Tämän alan kiinnostava tekninen työ ei enää ole se, että malli osuu useammin oikeaan. Se käyrä loivenee, ja kaikki ovat samalla käyrällä.

Kiinnostava työ on varmistaa, että kun järjestelmä on väärässä, saat sen selville, ja kun se on oikeassa, pystyt todistamaan sen kuuden vuoden päästä jollekulle, joka ei ollut paikalla, ohjelmalla, joka on sen jälkeen kirjoitettu kahdesti uusiksi.

Tarkkuus on väite, jonka esität ohjelmastasi. Tarkastettavuus on väite, jonka ohjelmasi pystyy esittämään itsestään. Vain toisella on arvoa sinä päivänä, kun sitä koetellaan.